Havahdun. Tuuppaus toistuu. Herään enemmän, kun nenästä purraan neljän hampaan voimin samalla hurjasti kiljuen ja molemmin käsin naamasta taputtaen. Hieno herätys! Katson kelloa. 6.23. Aamu jo. Katson vieressä istuvaa lastani. Minulla ei ole aavistustakaan, koska olen hänet väliimme hakenut. Yöllisiä vaelluksia.
Toinen hihkuu ja taputtelee käsiään yhteen. Yöpuvun kaulus on kuolasta märkä ja hiukset pystyssä kuin punkkarilla. Jos katsoisin peilistä olisi näky mitä luultavimmin samanlainen. Sillä erolla, että kuola valuisi vasta suunpielessä. Pitäisi joskus mennä nukkumaan samaan aikaan ja katsoa olisiko sitä sitten yhtä virkeä tuon vieterin kanssa.
Laitan radion päälle, että saisin aivot toimimaan jotenkin. Radiosta tuleva musiikki pistää pienet kädet huitomaan ilmaa ja pään heilumaan. Alkaa väkisinkin naurattamaan. Naureskelen ja saan samalla virnistyksen kera nenän rypistyksen.
'Noustaanko ylös' kysyn.
'Hö.   Tätöttäät hehe!' on vastaus.