Parhaimmat ja vauhdikkaimmat unet näin odotusaikana. Mieskin oli kateellinen unilleni, kun aamuisin kerroin hänelle mitä kaikkea olin yön aikana unissani tehnyt.

Voisi kuvitella, että odottavan naisen unet olisivat jokseenkin tulevaisuuteen suuntautuvia tai vauvaan liittyviä. Ei. Ei ainakaan minun kohdallani. Koskaan aikaisemmin en moisia unia ollut nähnyt, enkä enää lapsemme syntymän jälkeen.

Uneni olivat varsinaisia toimintaelokuvia. Ja vielä vauhdikkaita sellaisia. Välillä olin virittämässä ja räjäyttelemässä rakennuksia. Juoksemassa roistoja kiinni tai itse juoksemassa heitä pakoon. Lentämässä hävittäjällä, tekemässä syöksylentoja ja pommituksia. Välillä olin ryömimässä ojien pohjilla luotisateessa, kävelemässä miinakentän läpi tai tuohoamassa vihollisten toimia. Salaisia tiedusteluja, sissihyökkäyksiä metsässä ja viidakoissa. Unissa ei kuitenkaan koskaan kuollut tai edes haavoittunut kukaan. Monen monta rakennusta ja muita koneita puolestaan hajosi oikein urakalla. Vaikka unissa oli toimintaa ja jännitystä ne eivät koskaan olleet pelottavia tai ahdistavia, vaan vauhdikkaita, jännittäviä ja toimintaa täynnä.

Mies olisi mielellään nähnyt samanlaisia unia kuin minä. Mikä ei ole yhtään yllättävää. Mutta hänen unensa olivat lapsen tuloon liittyviä unia, melkein jopa painajaisia. Ja minä puolestani nukuin kuin tukki yöt läpeensä lapsen syntymään asti... nähden mieheni kateuden kohteena olevia toimintelokuvauniani.