Vapaus

Anette kulkee aidan vierustaa pitkin. Aidan toisella puolella on vapaus. Aidalle ei saa kiivetä siinä ei saa edes roikkua. Aidan rajaaman alueen sisällä on pysyttävä.
Perimmäisessä nurkassa aita on huonommassa kunnossa kuin muualla. Viime viikolla isompien ryhmästä oleva poika yritti juuri tuosta kohtaa kiivetä toiselle puolelle. Ennen kuin poika oli ehtinyt saada toisen jalan aidan toiselle puolelle oli hänet temmattu aidalta pois. Ympärillä seisoi joukko uteliaita silmäpareja. Myös Anette.
Aita on niin houkutteleva. Sen toisella puolella ei ole mitään. Silti sen raoista on aina kurkittava. Toiselle puolelle päästävä. Houkutus on suuri. Sillä toisella pulolella olet vapaa. Liikkumista ei enää rajoita aita. Saa mennä minne haluaa. Onko se sitten parempi, pohtii Anette. Ehkä isommat tietävät asian paremmin?
Anette kävelee takaisin päin kolistellen keppiä aitaa vasten. Lopulta hän tiputtaa kepin maahan ja lähtee juoksemaan. Vihdoinkin! Isä tuli hakemaan. Vapaus koittaa! Huomiseen asti. Huomenna ehditään miettiä uusia juttuja kavereiden kanssa. Anette vilkuttaa päiväkodin tädeille.