Mielenkiintoisinta on ollut katsella ihan pienille lapsille muodostunutta ystävyyttä. Tavatessaan toinen oli 6kk ja toinen 1v3kk vanhoja. Paljoa he eivät vielä yhdessä leiki, mutta selvä ystävyyssuhde heille on jo alkanut kehittymään.
Nähdessään pienempi hihkuu ja sätkii innoissaan. Isompi puolestaan huutelee pienemmän nimeä ja juoksee kohti. Niinä päivinä, kun toinen ei ole pihalla toinen katselee haikeana ympäri pihaa näkyisikö toista missään. Välillä tietysti heitetään hiekkaa silmille, mätkitään lapiolla päähän ja vähäsen kinastellaan sekä itketään.
Nyt, kun tämä pienempi on alkanut kävelemään on isompi ihan tohkeissaan asiasta. Kovasti olisi paikkoja ja asioita joita isompi hauluasi pienemmälle näyttää ja esitellä. Aina ei oikein ymmärrä, että pienempi ei ihan vielä perässä kerkiä.
Pitkään ei enää mene, että nämä kaverukset viipottavat pitkin pihaa. Sen verran meneväisiä ovat.