Sadesää

Ulkona on kylmä ja sateinen keli. Oikea koiranilma sanan varsinaisessa merkityksessä; olo on kuin uitetulla koiralla. Kädet ovat kohmeessa ja varpaat tunnottomat. Olleet jo pidemmän aikaa. Enää ei edes ole viitsinyt niistää nenääkään. Tässä samassa vesisateessahan tämä menee. Eikä sitä kukaan huomaa, samanlaisia räkänokkia me kaikki ollaan. Toisaalta ei se edes kannatakaan. Nenäliina on jo niin märkä ja kurainen, että ihan sama niistäisikö vaiko ei.
Istumme traktorin lavalla. Olemme matkalla takaisin lämpimään. Saamme vaihtaa kuivat vaatteet ylle. Päivä on vasta puolessa. Ei tämä tämän pahemmaksi enää mene ja kaikki on jo kotiin päin mitä tuleman pitää.
Traktori hiljentää vauhtia ja kaartaa pihalle. Pysähytyy. Hyppäämme lavalta alas. Kumisaappaat ovat multapaakkuja täynnä. Kopistelemme niistä suurimmat kökkäreet pois. Kukaan ei sano mitään. Sadesäällä kaikki ovat omissa maailmoissaan. Lippalakit ja sadetakkien huput visusti päässä. Toisaalta sade on mukavaa vaihtelua. Saa olla omissa ajatuksissaan tai kuunnella ihan mitä haluaa radiosta omilla kuullokkeilla.
Kävelemme ovelle päin. Katson ylös. Yläkerrassa ikkunan ja parvekkeen oven vieressä oleva pihalamppukin on saatu sammumaan. Vihdoinkin. Muutaman viikon se paloi päivälläkin. Ikkunassa vilahtaa ihmisiä. Ihmisiä, jotka valittelevat kuinka kurja ilma onkaan. Sisältä käsinhän he tietävätkin kuinka kurja se tosiaan on. Siellä kastuu ja on kylmä. Hehän sen tietävät parhaiten. Sisällä, kun ovat.


Kävelemme taas taikaisin traktorille päin. Kuivat hanskat kädessä, lämpimät villasukat jalassa. Sekä kaikista paras taskussa: puhdas kuiva nenäliina. Vaikka se onkin kohta taas märkä ja kurainen. Tässä hetkessä märät ja kuraiset sadevaatteetkaan eivät tunnu ihan niin pahoilta. Katsokaa vain sieltä yläkerran ikkunasta. Te ette tiedä sadesäästä mitään!

maisema025.jpg

Kuva: Tarinamaanantai 4. aihe