Huumaavan kaunis

Istun matolla. Alkaa hämärtää. Hento vaaleanpunainen kukka loistaa illan hämyssä. Kohta pimeys nielaisee kaiken, eikä kukkaakaan sitten enää näy. Kukka on ruusu. Huumaavan kaunis. Ainoa asia tässä huoneessa, jota voin sanoa kauniiksi.
Ruusu tipahti kuormasta ja jäi auton alle. Siitä on varsi poikki. Lehdet repsottavat ja muutama terälehti on irrallaan. Silti se on kaunis. Ruususta ei saa rumaa vaikka se jäisikin auton alle. Sain luvan ottaa ruusun itselleni. Tänään olen nähnyt niin monta saman väristä ruusua, että en enää edes tiedä kuinka monta niitä on ollut. Niin kuin monena muunakin päivänä. En edes taida osata laskeakaan niin pitkälle.
Pimeys otti voiton. Ehkä ensi vuonna tähän aikaan saamme asuntolaamme sähköt ruusujen avulla. Silloin ei enää tarvitsisi viettää pitkiä iltoja pimeässä. Voin silti nauttia ruususta pimeässäkin. Tuoksu sekoittuu pimeässä päivän pölyn ja auringon sekaisiin hajuihin.

Lucy, Reilun kaupan ruusutarha, Kenia.

Suuntaan askeleeni oville päin. Aurinko paistaa silmiin ja tuuli riepottaa hiuksia jokaiseen suuuntaan. Kevät.
Kauppakeskuksen ovesta sisään tulijoille ojennetaan ruusuja, ole hyvä ja hyvää kevättä! Hymyilyttää. Kiva saada ruusu, vaikkakin ventovieraalta. Harvinaista. Nykyään ei mitään kivaa jaeta - varsinkaan ilmaiseksi. Vastaantulijoilla on hymy herkässä. Heilläkin on ruusu matkassa mukana. Tehokas tapa tainnuttaa suomalaista juroutta.
Kukka tuoksuu makealle, auringolle. Oikein ruusuiselle. Huomenna on äitienpäivä. Taidan antaa kukan mummolleni. Opiskelijan rahatilanteelle iloinen asia.
Ruusua ympäröivään sellofaaniin on painettu valkoisella: Reilun kaupan ruusu. Ruusu näyttää entistäkin kauniimmalta. Hyvä mieli useammalle yhden ruusun voimalla. Huumaavan kaunis.

Suvi, opiskelija, Suomi.

Kuva: Tarinamaanantai 5. aihe