Kävin autokoulun opiskelupaikkakunnallani. Teoriatunnit olivat iltaisin, jonne kävelin lähes viiden kilometrin matkan lumisessa talvikelissä. Perille päästyäni olin yleensä nälkäinen, kylmissäni sekä koulupäivän päätteksi väsynyt. Teoriatunnit piti autokoulun opettajista se vanhempi ja tylsempi opettaja. Joten jotain "oheistoimintaa" piti keksiä ettei nukahtaisi hämärään luokkaan.

Itsuin viimeisessä rivissä joka ikinen teoriatunti. Vieressäni istui, joka ikisen kerran, keski-iässä oleva nainen. Ei siinä mitään. Olin tyytyväinen, että vierustoverini oli hän kuin ne nippa nappa kahdeksantoista vee teinipojat, joiden aivojen sisällöstä en aina ihan täysin varma ollut. Tämä täti, joka istui vieressäni oli ystävällisen oloinen ja hiljainen.

Useimmiten teoriatunnit menivät siihen, kun pohdin tuota tätiä. Miksi hän on vasta nyt autokoulussa, mitä hän mahtaa tehdä työkseen, onko hänellä perhettä ja ennen kaikkea miksi hänellä on aina kaikki vaatteet joko mustia tai vaaleanpunaisia. Mitään muuta väriä ei missään vaatteissa ollut. Kaikista eniten minua ihmetytti se, että hänen nimensä oli Nimetön. Luultavasti olin kuullut sen aivan väärin - ainakin luulen niin. Eniten tämä nimi mietitytti siinä, että tarkoittiko se sormea nimetön vaiko sitä ettei hänellä ole nimeä. ???

Vaikka autokoulua muistellessa tulee nämä muistot ensimmäisenä mieleen niin kyllä sieltä jotain muutakin päähän jäi. Sain ajokortin ensimmäisellä yrittämällä.