Kaveri oli koulun metsästysreissulla mukana. Hirvi kaadettiin. Illalla hirven lihat leikattiin ja jaettiin. Kaverini sai mukaansa myös hirven kielen. Kämpälle tullessaan esitteli ylpeänä saalistaan. Samoin tein alkoi keittämään vettä ja kieltä. Kenelläkään ei ollut oikein minkäänlaista käsitystä kuinka kauan ja miten tuota kieltä olisi pitänyt keitellä ja käsitellä.

Jossain vaiheessa kaverini päätti, että nyt se kieli sitten on valmis. Kattilasta pois ja viipaloimaan. Kieli ei ilmeisesti ollut vielä tarpeeksi kypsä, kun se tutisi niin hirmuisesti. Kenellekään ei tullut myöskään mieleen, että kielestä pitäisi ottaa se nahka pois ennen viipalointia. Tai edes ennen syömistä! Hirmuisesti tutiseva ja sitkeä kieli oli voileivän päällä. Kuulemma maistui kaikesta huolimatta hyvältä. Silloin tuli pidettyä jonkin aikaa taukoa ennen kuin seuraavan kerran kieltä söin.