Minä olen itse täydellisyys. Ainakin omasta mielestäni. Asiat tehdään oikein minun tavallani. Toisin tehtynä ne ovatkin sitten väärin tehtyjä - vaikka lopputulos olisikin ihan sama.
Omassa täydellisyydessäni olen joutunut tekemään huomattavia kompromisseja ja toteamaan, että ehkä en olekaan täydellinen. Talossamme majailee ainakin yksi yhtä täydellinen ellei täydellisempikin ihminen kuin minä olen. Asiat pitäisi tehdä juuri niin kuin tämä täydellisyys haluaa. Tai sitten sitä ei tehdä ollenkaan vaikka lopputulos olisikin ihan sama.
Raivostuttavaa, varsinkin jos meidän kahden täydellisyyden lopputuloksen saavuttaminen tehdään eri tavoin.
Pelon sekaisin tuntein odotan saammeko taloomme kolmannen kaikista täydellisimmän yksilön. Aika näyttää mitä tuleman pitää. Ennakko-odotuksen näyttävät olevan jo pelottavan korkealla.
Ehkä se täydellisin henkilö onkin se neljäs henkilö, joka meidän täydellisyyksien mielestä on suurpiirteinen. Se joka joutuu kestämään meidän täydellisyyden tavoittelussa rimpuilua.

Tätä jäämmekin miettimään...