Koulumme pihapiirissä entisöitiin vanhaa luokkarakennusta. Luokkarakennus sijaitsi koulun pihan perällä, pitkän hiekkatien päässä puiden keskellä ja takana avautui järvi. Rakennus oli yksin jylhässä yksinäisyydessään.
Keväisenä viikonloppuna ei ollut paljoa pienellä paikkakunnalla tekemistä ja sunnuntai-päivästä tuntui tulevan todella pitkä ja tylsä. Kämppikseni kanssa aloimme miettiä minkälainen tuo luokkarakennus mahtoi olla, kun emme sinne ole koskaan sisälle päässeet. Päätimme lähteä katsomaan kunnostuksen alla olevaa rakennusta. Aivan kommelluksitta emme siltäkään reissulta päässeet.
Ovet olivat tietysti lukossa. Katselimme taloa ulkopuolelta ja mietimme miten sinne mahtaisi päästä sisälle. Ikkunoita oli jätetty avoimiksi. Rakennuksen ympärillä oli rakennustelineet pystyssä. Mikäs siinä pääseehän sisälle ikkunasta, ei siihen ovea tarvitakaan. Kapusimme telineille ja hetken kuluttua olimme jo sisällä.
Luokkarakennusta entisöitiin sellaiseksi kuin se oli joskus koulumme perustamisvaiheessa 1900-luvun alussa ollut. Hieno oli. Ihastelin rakennuksen pieniä yksityiskohtia ja mietin miten paljon on mahtanut koulutuksemme aikojen saatossa muuttua vaikka samaa hommaa opiskelemme nytkin.
Muutama tunti vierähti kuin siivillä. Iltapäivä oli jo pitkällä. Nyt vasta aloimme miettiä miten pääsisimme ulos tuosta rakennuksesta. Kaikki ovet kun olivat lukossa. Kohdassa jossa lattian olisi kuulunut olla oli vain maapohja ja siellä täällä hirsiä. Seisoimme kuopassa. Ikkunoiden alareuna oli reilun kahden metrin korkeudella. Olimme kuin sammakot saavissa.

Loppujen lopuksi löysimme yhden avoimen ikkunan, jonka kohdalla oli hirsi eikä seinänkään hirttä oltu vielä peitetty. Hirren päällä seisoessa yletti juuri ikkunan alalaitaan. Seinähirren väliin sai juuri ja juuri ujutettua kengän kärjen ja siitä pääsi kampeamaan itsensä ikkunaan ja ikkunasta ulos.
Jos tuo seinä olisi ehditty perjantaina peittämään olisimme joutuneet viettämään yön tuolla luokkarakennuksessa. Mitkään huudot eivät olisi ihmisten ilmoille kuuluneet ja puhelimetki olimme hienosti jättäneet kämpille. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä entisöinti-ihmisten ilmeet, kun he maanantai-aamuna olsivat meidät löytäneet sisältä.
Reissustamme jäimme kiinni, kun ikkunakarmien tuore maali jätti housuihimme paljastavat jäljet.