Kaiken hötäkän ja häsellyksen keskellä pitäisi keskittyä ja saada tehdyksi näytöt. Näyttää arvostelijoille, että todellakin osaan tehdä sitä mitä tässä ollaan pidemmän aikaa pahdettu ja opeteltu. Näytön paikka tosiaan.

Ihan varma en ole kuinka näytön paikka se sitten loppujen lopuksi on. Viikon rankempien yövalvomisien ja päivittäisen uhmaikäisen kanssa taistelleena lopulta raahautuu tekemään näyttöä ja arvioituttamaan itseään. Onko aivot mukana vaiko hautautuneet johonkin tyynyn ja peiton väliin lopulliseen off-tilan ja kooman välimaastoon. Välillä ihmetyttää itseäkin millaiseen soppaan sitä on lusikkansa sohaissut.

Mikä tässä voisi sitten mennä pieleen?
Nämä asiat nyt ainakin:
Vettä sataa kuin esterin perseestä.
Koneet eivät toimi.
Arvioijalla on todellakin sana hallusssaan.
Päässä pyörii erittäin rumia ajatuksia.
Ulkona on jo pimeää.
Paperi hukkui.
Ajatus ei kulje eteen eikä taakse.
Alan nähdä kaiken jo kahtena.
Nälkä.
No nyt se paperi löytyi, mutta sekoitti koko homman.
Ei kun alusta.
Kello otti jalat alleen.

Hyvä, hyvä neljä!