Kalastaminen on hirmu tylsää. Eikä ollenkaan minun juttu. Pitää istua kököttää paikallaan ja tuijottaa näkymätöntä siimaa koettaen ajatella, että kala nyt nappaisi. Ja miksi se nyt ei sitten nappaakaan. Ehkä olen vain kärsimätön. Mielummin kuitenkin ajelehdin veneessä lukemassa kirjaa kuin kalastamassa. Ainakin on jotain tekemistä.

Suurin kalansaalis mitä ikinä olen saanut on ollut 400g pieniä ahvenoita pilkkimällä. Nekin ihan vahingossa saatuja. Tarkoituksena oli, etten saisi mitään. Näin ei olisi tarvinnut katsella kalojen sätkimistä jäällä lumen päällä. Olisi päästy siitäkin kärsimyksestä - kalat ja minä.

Jotain hyötyä tuosta vahingosta kuitenkin oli. Voitin pilkkikisojen toisen sijan tuolla suunnattoman suurella kalansaaliillani. Palkinnoksi sain topatut villasormikkaat.

Kalat annoin kissalle ja sormikkaat on käytetty jo aikaa sitten puhki.

Sen koommin en ole kalansaalista saanutkaan. Kerrottakoon syykin vielä: koukussani ei ole matoa. Pääsemme kärsimyksestä - kalat ja minä.